Moi kaikki! Tämä on ensimmäinen blogini, jossa avaudun auvoisesta ja joskus niin eriskummallisesta koiranelämästäni.
Nimeni on Hali, olen saksanpaimenkoira ja ikää minulla on tarkalleen 2 vuotta ja 2 kuukautta. Olen siis elokuussa ylittänyt niinsanotun aikuisuuden rajapyykin. Nyt minulta kai odotetaan jotenkin aikuismaista ja hillittyä käytöstä, ja omistajat tuntuvatkin höpöttävän muille ihmisolennoille kuinka olen rauhoittunut hurjista pentuajoistani. Ehkä, mutta osaan minäkin vielä pistää ranttaliksi jos haluan.
Varsinkin kun minulla on ollut pikkuveli elokuusta saakka! Tai ”pikkuveli”, eihän me mitään sukua olla, mutta pienempi se on kuin minä ja poika. Olen tarkistanut asian moneen otteeseen, uskokaa pois! Joten voin kai kutsua häntä pikkuveljekseni. Hänen nimensä on Vili, ikää 4 kuukautta juuri tänään. Osaa olla oikea kiusankappale kun sille päälle sattuu. Minä kun haluaisin ottaa pienet nokkaunet pari kertaa päivässä, Vili kiipeää päälleni ja yrittää kaikin tavoin saada minut ärsyyntymään. Olen kuitenkin saanut opetettua sen hyvin talon tavoille. Vieläkin se yrittää kovaan ääneen laittaa minulle vastaan, mutta MINÄ vanhemman koiran oikeudella sanon aina viimeisen sanan. 😉
Emäntäni on enemmän kotona kuin isäntäni, koska emännällä on vähemmän töitä. Se on kivaa, koska yksinolo ei ole mukavin juttu. Pentuna osasin olla vaikeakin tapaus jäädessäni yksin, nykyään olen aikuistunut (niinkuin jo alussa mainitsin) ja osaan olla sivistyneesti. Joskus on hieman avattava ääntäni eroahdistukseen, mutta onneksi (tai eihän se minua niin haittaa, mutta emännän ja isännän onneksi) asumme nykyään omakotitalossa, joten en häiritse naapureita ainakaan kovin paljon. 😉 Ja onhan minulla tuo pikkuveikka jonka kanssa päivät, jolloin omistajat ovat huitelemassa ties missä (joskus ne puhuu jostain töistä mutta en minä tiedä mitä se oikein tarkoittaa), menevät mukavammin. Kiitos siitä!
Rakastan ylikaiken pitkiä kävelylenkkejä, koiraystäviäni, rapsutuksia, talon parhaassa nojatuolissa löhöilyä (siis ihan BEST THING FOREVER), RUOKAA!! ja piehtarointia nurmikolla. Voisin kai jatkaa listaa loputtomiin, mutta jätetään jotain kirjoitettavaa seuraavallekin kerralle.
Aloitin tämän blogin siksi, että saatte seurata koiruuksiani ja koiranelämääni. Yritän kirjoittaa tänne aina kun päiväntouhuiltani ehdin.
Nuolaisu ja *vilkutus* (siis osaan ihan oikeasti vilkuttaa!)
t. Hali (eikös nimikin kerro jo kaiken?)
hali, koira, pikkuveli, saksanpaimenkoira, vili
Heippa Hali!
Kirjoita lisää. Elämääsi on kiva seurata. Rapsutuksia täältä meiltä.