Niin se vain viikko on taas vierähtänyt.. ja ihan harmittaa kun en ole ehtinyt millään kirjoittaa liian pitkään aikaan. On vaan emäntä ja isäntä koko ajan menossa tai töissä tai jossain niin eihän tähän koneelle pääse.. höh! 😉
Maanantaina käytiin pitkästä aikaa siellä paikassa, josta aikoinani lähdin emännän ja isännän matkaan. Eipä ollut paikka muuttunut, samat tutut kamut siellä oli, pari uuttakin tuttavuutta. Vilikin kävi siellä nyt ensimmäistä kertaa, vähän sitä poloista alkuun pelotti, mutta kun se tutustui minun ”tuellani” kamuihin, niin johan oli mukavaa. Saatiin ulkona vähän juoksennella ja sisällä temmeltää.. niin ja oli siellä minun siskotyttönikin käymässä juuri samaan aikaan. Jotenkin ei vain oikein tultu juttuun keskenään, kun ei olla nähty sen jälkeen kun lähdimme molemmat suureen maailmaan. Se aloitti ärhentelemään minulle heti kun näki minut, alkuun vähän katselin varauksella kauempaa mutta sitten päätin minäkin sanoa muutaman sanasen. En jaksanut kuitenkaan kauan puhella ja huudella, vaikka siskotytöllä tuntui kovasti ärhentelyn aihetta olevan.. minä lähdin isännän ja Vilin kanssa emännän luo takaisin sisälle. 😉
Muut päivät on tässä menneetkin taas Vilin kanssa kaksin ollessa kun emäntäkin on koko ajan nyt töissä. Onneksi on viikonloppu eikä meidän tarvitse olla kaksin! Hyvin me on kyllä pärjätty kaksin.. vähän vaan kyllä hajuhermoja ärsyttää (ei todellakaan hivele) kun Vilillä on ollut parina päivänä maha löysänä ja se on sit hädissään päättänyt kakkia sisälle kun ei ulos ole päässyt, minä sentään osaan jo pidätellä vaikka maha olisi löysälläkin. 😉 Mutta kun se Vili on vielä pieni.. eihän se osaa vielä.. minunkin on silloin pentuvuosinani pitänyt opetella nuo asiat!
Olen muuten kehitellyt tässä itsekseni hyvän tekniikan jolla saan varmasti isännän tai emännän tai tarvittaessa vaikka molempien huomion itseeni! Tätä kannattaisi kokeilla muidenkin karvakamujen, toimii varmasti!! 😉 Eli.. kun emäntä ja isäntä katsoo sitä ihme ruutua josta kuuluu puhetta ja liikkuu kuvia (televisioko se oli??) ja olet vailla vaikka pientä namupalaa (minulla kun on aina nälkä tai pieni ”herkkunälkä”) niin kokeile ensin käydä molempien luona istumassa ja vaikka vingahdat ja katsot oikein surkealla ja anovalla katsella silmiin, kuonolla tökkäämistäkin voit kokeilla. Se ei välttämättä tuota toivottua tulosta, etkä saa sen kummempaa huomiota. Kokeile siis seuraavaa.. mene istumaan suoraan television eteen niin jo huomaavat sinut.. aina tällä keinolla ei kyllä herkkuja heru, mutta heidän huomionsa varmasti saat! 😉 Olen koettanut muutaman kerran… hih!
Eiköhän tämä riitä kuitenkin taas tältä erää, minä lupaan että YRITÄN kirjoittaa hieman useammin kuin kerran viikossa tänne. 😉 Ja lisää koiramaisia vinkkejänikin voi olla tiedossa.. koiramaista viikonloppua kaikille!
t. teidän Halinne
Ps. Vielä on pakko mainita, että tänään satoi ENSILUMI ja se oli niin ihanaa! Pakko oli vähän maistaakkin sitä 😉 ja oli niin ihana tassutella siinä lumella.. Vili oli hieman kummissaan aluksi mutta sitten ei näyttänyt senkään riemulla olevan rajaa! 🙂