Meillä käy toisinaan vieraita. Joskus on päiviä jolloin ei käy ketään, mutta sitten on taas päiviä jolloin porukkaa lappaa koko ajan ja saadaan Vilin kanssa katsella ihmeissämme. Tähän mennessä kaikki vieraat ovat olleet mukavia, eikä ole tarvinnut kellekään esitellä purukalustoani. 😉
Minä yleensä ilmoitan jo hyvissä ajoin, jos meille tulee joku. Kun vain kuulen auton ajavan pihaan tai askelia pihalta niin haukahdan muutaman kerran, että varmasti omistajatkin tietävät, että joku on tulossa. Eipähän tarvitse kenenkään kuluttaa sitä ihme vekotinta, josta kuuluu sellainen outo ääni kun painaa jotain nappia (ovikelloko se oli??). Joskus, kun minäkin olen erehtyväinen, haukahdan vahingossa vaikka ketään ei olisikaan tulossa.. auto ajoi vain kotimme ohi, sori, väärä hälytys!
Mutta sitten kun joku tulee sisälle, niin pitää käydä heti haistelemaan, että onko tämä joku tuttu vai uusi tuttavuus. Uudempia tuttavuuksia saatan ensin katsoa kauempaa ja haukahtaa merkiksi, että eipäs tulla omin lupineen. 😉 No, kiltisti minä osaan käyttäytyä. Pitää nuuskutella jos tällä vieraalla olisi vaikka herkkuja taskunpohjalla tai jotain muuta jännää. Häntä heiluu! Vili on muuten hassu, näin asiasta toiseen. Kun meille tulee vieraita, se laittaa korvat aina luimuun ja menee pienesti vinkuen vieraan luo ja nuolee ja kiehnää siinä kiinni. Ja häntä! Se heiluu niin paljon, että näyttää että puoli koiraa heiluu sen mukana! Kyllä minäkin häntää heilutan, mutta en sentään noin hirmuisesti. Mitenköhän lie.. heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa? Vilin tapauksessa voisi ainakin melkein luulla jälkimmäistä. 😀 Olen minä sille joskus sanonut, että hillitsisi vähän, mutta se on vielä niin pieni, että se on turhankin innoissaan.
No, minulle riittää yleensä se että tutustun vieraaseen ovella, joskus innostun leikkimään ja kannan kaikki mahdolliset lelut koristamme vieraalle, jos tämä vaikka leikkisi minun kanssani. Toiset innostuu heti, toiset ei ollenkaan..höh! Vilin on toista maata, se heiluttaa sitä häntäänsä edelleen, vinkuu pienesti ja olisi menossa kaikkien syliin lellittäväksi. Minä osaan sentään ottaa jo vähän rauhallisemmin. 😉
On vain yksi asia, joka voittaa vieraiden saapumisen! RUOKA! Jos olen nauttimassa ihanaa ruokaa, niin silloin en millään voi jättää sitä ja lähteä ovelle tervehtimään. Tyydyn vain tuhahtamaan tai haukahtamaan kuppini ääreltä (että kaikki tietävät, että minäkin olen kotona) ja jatkan syömistäni. Kun olen saanut syödyksi, voin tarkastaa kuka tuli! 🙂
Näin siis meillä, palaillaan! 🙂
♥ Hali
hali, häntä, ruoka, vieras, vili