Iltaa!
Tänä aamuna minä sainkin olla se joka komentaa emännän ylös, koska minulla oli taas vaihteeksi hirmu nälkä. (Kuluuhan sitä energiaa kun koko yön on juossu unissaan!) Olin varma, että se on päättänyt nukkua koko päivän! Kokeilen ensin hienovaraisesti kiertää emännän puolelle sänkyä ja nuolaista naamasta, mutta se ei tuottanut kuitenkaan toivottua tulosta. Odotin hetken ja sitten aloin hiljalleen ”anella”. Pientä vinkunaa, niin johan alkoi tapahtua. Pian olinkin saanut ihanan annoksen ruokaa ja oli hyvä ottaa ruokalevon kannalta. Ja se ihan BEST nojatuoli on paras siihen hommaan! 🙂
Tänään pääsin sitten taas pitkälle lenkille. Kylläpä oli mukavaa haistella paikkoja ja muiden lajitovereiden hajuja. Emäntä oli ottanut vielä mukaan pari herkkunappiakin niin olin oikein nätisti koko lenkin ajan. Harmistuin aina kun kuulin emännän taskun vetoketjun avautuvan, mutta emäntä katsoikin vain siitä ihme pienestä kapineesta jotain (oliko se kännykkä tai joku vastaava).. varmaan sitä kuuluisaa kelloa?, ja en saanutkaan herkkua. Mutta välillä sain ja sitten olikin näytettävä kaikki mahdolliset temput mitä osaan! Lenkin jälkeen olikin hyvä nukkua taas pienet unet.
Mutta siis ihan parasta koko päivässä kuitenkin oli se kun isäntä tuli kotiin ja toi uuden LELUN!! Voi että, ei olla aikoihin saatu uutta lelua! Ja mikä parasta, se vinkui.. siis mitä enemmän lelu vinkuu niin ehdottomasti sen parempi se on. Voi että, sitä on sitten ihana pureskella ja kuljetella pitkin kotia kun se vinkuu niin ihanasti. Rakastan sitä ääntä! 😉 Harmi vaan, että se vinkuna ei jostain syystä kestä kauan.. vaikka minä yritän leikkiä nätisti niin silti se lelu lopettaa sen vinkunan ihan liian aikaisin. Tyhmää..!
Illalla päätettiin Vilin kanssa ottaa taas parit painit. Vaikka minä kuinka yritän sanoa sille että minä olen meitä kahdesta se pomo ja minulle ei pottuilla, niin aina se jaksaa jänkättää vastaan! Ihan suututtaa välillä. Mutta mukava ”pikkuveljen” kanssa on leikkiä. Odotan, että se kasvaisi vielä vähän isommaksi niin ei tarvitse olla niin varovainen aina. Huvittavinta on kun se alkaa minulle huudella, mutta kun minä huudahdan takaisin niin jo ollaan piiloon menossa. Sitten kun se mahtuu vielä pieniinkin koloihin ja minä en mahdu! Sieltä onkin hyvä huudella! 😉
Hyviä öitä emännät, isännät ja lajitoverit!!
t. Hali